Kuplia ja kammioita.

Tervetuloa epäsäännöllisen säännöllisesti julkaistavan blogini pariin. Tämä blogi on paikka, jossa jaan ajatuksia ja kokemuksia arjen ja nykyisen työni elämysmaailmasta. Juuri näin, elämYsmaailmasta. 

Päädyin uudelle ammatilliselle polulle tutkimuksen maailmaan, ja muutaman vuoden muhittelun jälkeen alan ehkä jo hieman ymmärtää minne olen uteliaan nokkani tunkenut. Jokainen päivä on täynnä iloista ilmiöiden ihmettelyä, kihelmöivää kehittämistä, satunnaista hammasten kiristelyä, ja toisinaan työpäivässä on kuorrutteena myös onnellisia ongelmanratkaisun onnistumisia.

Varoituksen sanana mainittakoon, että tarinani saattavat sisältää yhtä lailla tieteellistä tai ainakin sen liepeillä viipyilevää pohdintaa. Myös sopivan iskuporakoneen löytäminen saattaa osoittautua ratkaisevasti työhöni vaikuttavaksi asiaksi, siinä missä työkavereiden kanssa jaettu kuoharilasillinenkin. Koskaan ei tiedä mikä kirvoittaa kielen kannat. 

Varmaa on vain se, että tätä kautta on mahdollista seurata myös mutkia ja mäkiä uuden ammatti-identiteetin muovautumisen matkalla. Kansankynttilän metafmorfoosi tutkijaksi on eri jännä juttu, eikä ainakaan vielä ole täyttä varmuutta siitäkään mitä tästä kotelosta kuoriutuu, jos kuoriutuu.   

Mutta ne kuplat. Ylipäätään pidän kaikenlaisia polarisoivia kuplia turhina. Niinpä tämän blogin yhteydessä tavoitteeni on pitää sen kuuluisan tutkijan kammion ovi avoinna, mieluiten perinteisen saluunan oven tyyppisen ratkaisun avulla: ovi käy sujuvasti molempiin suuntiin aina tarvittaessa, kaikkia tervehditään ilolla ja ulosheittämisen sijaan pyritään sisäänheittämiseen. 

Pidetään siis siellä missä niiden paikkakin on. Eli kuoharissa, eikös niin?